keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Piirakkasukat


Pitkään ollut mietteissä tehdä itselle jotkut vähän hienommat sukat, kuin mitä ihan perus sileällä neuleella tulee. Miettiessä erilaisia pitsikuvioita pinnalle nousi kuitenkin suosikkina piirakkakuvio, joka on tuttu vuosien takaa mummoni neulomista sukista. Heitin sitten itselleni haasteen ja päätin tarttua puikkoihin.

Ensimmäinen ongelma oli ohut lankani. Kaikki ohjeet netissä oli 7 veljestä -langalle, ja itelläni oli Hot Socks Fashion -lankaa. Sillä silmukkamäärällä olisi saanut sukat ehkä 3,5vuotiaalle kummipojalleni! Eipä auttanut muu kuin vähän jumpata noita aivonrääpäleitä ja muokata ohje sopivaksi omiin tarpeisiini. Joten tässäpä nyt sitten tulee, olkaatte hyvät!




Piirakkasukat (pitsiosio 31 silmukkaa)
1. Luo 63 silmukkaa. Ensimmäiselle puikolle 17, toiselle puikolle 16, kolmannelle puikolle 15 ja neljännelle puikolle 16.
2. Neulo viisi kerrosta suljettuna neuleena joustinneuletta niin, että neulot oikeat silmukat kiertäen oikein (silmukan takaosasta).
3. Jatka 1. ja 4. puikoilla tätä joustinneuletta, ja aloita 2. ja 3. puikoilla pitsineulos.

Pitsineulekerros:
4.1: 7 nurin, 8 oikein, langankierto, 1 oikein, langankierto, 8 oikein, 7 nurin.
4.2: 6n, 2o yhteen, 7o, lk, 3o, lk, 7o, ylivetokavennus, 6n.
4.3: 5n, 2o yhteen, 7o, lk, 5o, lk, 7o, ylivetokavennus, 5n.
4.4: 4n, 2o yhteen, 7o, lk, 7o, lk, 7o, ylivetokavennus, 4n.
4.5: 3n, 2o yhteen, 7o, lk, 9o, lk, 7o, ylivetokavennus, 3n.
4.6: 2n, 2o yhteen, 7o, lk, 11o, lk, 7o, ylivetokavennus, 2n.
4.7: 1n, 2o yhteen, 7o, lk, 13o, lk, 7o, ylivetokavennus, 1n.
4.8: 2o yhteen, 29o, ylivetokavennus.

5. Neulo varsi niin pitkäksi kuin haluat. Tee viimeinen pitsineulekerros loppuun asti. (Itse tein 6 pitsineulekerrosta.)
6. Siirrä ensimmäiseltä puikolta 1 silmukka 2. puikolle. Neulo 1. ja 4. puikon silmukat yhteen.
7. Tee vahvistettu kantalappu 32 kerroksella. Itse jätin kantalapun kavennuksissa keskelle 12 silmukkaa.
8. Poimi kantalapun vasemmasta reunasta 16 silmukkaa 1. puikolle ja vielä 1 silmukka 1. ja 2. puikon välistä. Siirrä aikaisemmin siirretty silmukka 2. puikolta 1. puikolle. Aloita taas 2. ja 3. puikoille pitsineulekerrokset ensimmäisestä kerroksesta. Poimi sitten 4. puikolle 1 silmukka 3. ja 4. puikkojen välistä, sekä vielä 16 silmukkaa.
9. Neulo 1. ja 4. puikot sileää neuletta. Kavenna joka toisella kerroksella 1. puikon lopussa kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen ja tee 4. puikon alussa ylivetokavennus. Kavenna niin kauan, että silmukoita on puikoilla alkuperäiset määrät.
10. Neulo niin kauan, että pikkuvarvas peittyy. Itsellä tähän meni 8. pitsineulekerrosta.
11. Tee kärkikavennukset: Jatka 2. ja 3. puikoilla pitsineuletta, mutta jätä langankierrot pois. Tee 1. puikon lopussa ylivetokavennus ja neulo 4. puikon alussa 2 oikein yhteen. Tee kavennukset jokaisella kerroksella.
12. Kun olet neulonut yhden pitsineulekerroksen (= 8kerrosta), jatka 2. ja 3. puikoilla sileää. Neulo silloin 2. puikon alussa 2 oikein yhteen ja tee 3. puikon lopussa ylivetokavennus.
13. Jatka kunnes silmukoita on 9. jäljellä. Katkaise lanka ja vedä se loppujen silmukoiden läpi. Päätä langanpätkät.

Kärkikavennuksia

torstai 8. elokuuta 2013

Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä

Tattarataa, mun 30 päivän vatsalihashaaste on ohi! Tai no, maanantai oli kyllä viimeinen päivä, mutta siskoni oli käymässä luonani joten kirjottelen vasta nyt.

1610 istumaannousua
2115 rutistusta
904 jalkojen nostoa (lähes)
1397 sekuntia lankkua (23,28minuuttia)

Joka ilta olen tunnollisesti tehnyt vatsalihaksia. Paitsi: viikko sitten torstaina kävin salilla, jossa tein maastavetoja. Takareiteni tulivat niin kipeiksi, etten saanut perjantaina tehtyä kuin 30, sunnuntaina ja maanantaina en yhtään. Muuten olen tehnyt kaikki niinkuin pitääkin. Tässä tuloksia, vasen kuva on otettu 15.7. eli kun päiviä oli jo 8 takana, oikeanpuoleinen on otettu eilen. Molemmissa kuvissa vatsa on rentona.

Näyttää kyllä paljon paremmalta! Tästä on hyvä jatkaa!

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Vauvan tossut

Kaverini sai juuri tyttövauvan, joten päätin tehdä pienokaiselle vauvan tossut. Tai oikeastaan tossut ovat olleet tekeillä jo kesäkuun puolivälistä, mutta sain ne vihdoin pakettiin ja postiin, tuore äiti kun kotiutui sairaalasta. Tossut olivat kuulemma juuri sopivat neitoselle. :)


Tein tossut Käspaikan ohjeen mukaan. Olin ostanut jotain todella pehmeää, valkoista, vauvan töppösiin täydellistä lankaa (vyötteessä lukee red heart soft) ja aloin inspiraatio päällä kieli ulkona suusta neulomaan. Muutaman kerroksen neulottuani tajusin, että lankani on liian paksua tuohon ohjeeseen! Ja koska olen maailman laiskin ihminen tekemään mallitilkkuja, niin ei siinä auta kuin alkaa kokeilemaan, mikä on sopiva silmukkamäärä.

Tässä nyt kuitenkin jonkinlaista ohjetta, miten muokkasin tuota alkuperäistä: 40 silmukan sijaan neuloin vain 32 silmukalla. Alussa kun pitäisi neuloa 4 kerrosta oikeaa, neuloin vahingossa alkuun 4 kerrosta nurjaa, mutta ulkonäön kannalta sillä ei ole mitään merkitystä. Joustinneuleeseen lisäsin yhden silmukan, jotta olisi jaollinen kolmosella. Siihen tein kerroksia vain 10. Kantalapun tein 7 silmukalla, ja keskelle jätin 6 silmukkaa. Kantalapun jälkeen neuloin 1. ja 4. puikolla oikeaa, 2. ja 3. puikoilla ensin 4 kerrosta nurjaa, 4 kerrosta oikeaa ja sitten taas 4 kerrosta nurjaa. Loppuun vielä 4 kerrosta oikeaa, jonka jälkeen kiilakavennukset. Jätin tossuista nauhat kokonaan pois, koska lanka oli niin paksua ettei olisi välttämättä näyttänyt hyvältä.


keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Mustikkamuffinit

Mustikkamuffinit (10kpl)

2 munaa
2 dl sokeria
50 g voita
3 dl venhäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 dl jäisiä mustikoita

-Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää voisula. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita nuolijalla taikinaan. Lisää mustikat.
-Paista 200°C asteessa n. 12min.

Ja sitten omat kommentit reseptiin... Hämmästelin suuresti, miten paljon sokeria tulee suhteessa kananmuniin. Myös jauhoja tuli yllättävän paljon, mutta toisaalta, en ollut pitkään aikaan tehny muffineita niin mitäs minä nyt niiden ohjeista mitään osaisin sanoa. No, aloin lisäämään jauhoja taikinaan, ja lisäsin, ja lisäsin... Lopulta taikina alkoi olla aika jäyhää ja silikonisella nuolijalla oli hieman ongelmia saada viimeistä jauhoerää ja mustikoita taikinan joukkoon. Oli myös aika mielenkiintoista yrittää saada taikinaköntit suht tasaisesti vuokiinsa.
Taikina näytti muffinssivuoissa epämääräiseltä sotkulta...(älkää huomatko sotkuista peltiä)


... mutta hetken oltuaan uunissa muffinsit aloivat näyttää jo ihan muffineilta.

Mutta lopputulos oli onneksi mitä parhain! Muffinssit maistuvat erityisen hyviltä jääkylmän maidon kanssa. Joka nautitaan Viivi&Wagner -lasista.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kesäurheilua

Mikäpä olisikaan kesällä parempaa tekemistä kuin urheilu? Päätin ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta aloittaa sekä 30 päivän vatsalihashaasteen, että sohvaperunan juoksuohjelman. Vatsalihashaasteen aloitin 7.7. eli olen nyt tehnyt sitä tasan 14 päivää (tämän päivän treenin teen vasta illalla). Ilmeisesti ihan hyvää tahtia tämä ohjelma rullaa eteenpäin, kun ei oo vielä yhtenäkään päivänä ollut vatsalihakset kipeät.


Juoksuohjelman aloitin 2. viikon kohdalta 10.7.. Olisi kyllä saanut aloittaa suoraan 3. viikon kohdalta, tuntuu ettei tässä tuu yhtään tehtyä töitä kun matkat on vielä niin lyhyitä. Mutta ehkä parempi niin, kuin että kunto loppuisi kesken ja joutuisi palaamaan muutama askel tai päivä taaksepäin. Eniten mua tässä vähän jännittää se, että onko syksyllä jo sitten niin viileä, ettei ulkona enää pysty juoksemaan. Mulla kun alkaa niin helposti kurkkua särkemään, jos läähätän menemään pakkasessa.


Syy miksi aloitin nämä ohjelmat on se, että kaikista maailman liikuntalajeista ja muodoista vihaan eniten vatsalihasten tekoa ja juoksemista! Aloittelemalla hiljalleen pienillä määrillä ja lisäämällä toistoja pikkuhiljaa, voin saada onnistumisen tunteita. Ja kun näistä saa niin hyvin rutiinia, niin tulee joka päivä tehtyä jotain. Muuten sitä helposti ajattelisi, että no minä teen sitten huomenna niitä vatsalihaksia... No minä kävin tänään pyöräilemässä, minä huomenna sitten juoksen... No minä punnersin tänään, sehän kehittää myös syviä vatsalihaksia, mä sit huomenna teen ne vatsat... Mä kun oon niin hyvä keksimään tekosyitä, miksei näitä tarvis tehä :(

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Maailman parhaat sämpylät

Maailman parhaat sämpylät (n. 9kpl)


2,5 dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
ripaus suolaa
3 rkl ruokaöljyä
1 dl ohrajauhoja
1 dl ruisjauhoja
3-4 dl venhäjauhoja

-Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja ruokaöljy. Lisää jauhot ja vaivaa taikina kiinteäksi taikinaksi. Anna taikinan kohota liinan alla.
-Pyörittele taikinasta mieleisesi kokoisia sämpylöitä. Kohota liinan alla.
-Voit tehdä taikinasta myös kaksi patonkia: jaa taikina kolmeen osaan ja pyöritä palloiksi. Kaulitse pallot yksitellen suorakaiteen mallisiksi levyiksi. Kääri viistoittain tiiviiksi rulliksi. Kohota.
-Paista 250°C uunissa 7-10 minuuttia.

Vinkki patonkeihin: voit ripotella taikinalevyn sisään juustoraastetta, valkosipulirouhetta tai maustevoiviipaleita.

Taikina kohoaa ehkä parhaiten juuri Viivi&Wagner -leivinliinan alla.


Mielestäni tämä on paras ohje, millä olen ikinä leiponut sämpylöitä. En ole koko elämäni aikana syönyt yhtä hyviä sämpylöitä! Olen useamman kerran tehnyt patonkia tällä ohjeella, ja joka kerta se jaksaa yllättää. Ei vielä se, että maku on hyvä, vaan koostumus on myös ensiluokkaista: pinta on pehmeä kuin vauvan peppu, ja sen juoksi patonkia ja sämpylöitä on helppo syödä ja leikata auki. Vaikkei näissä käytetäkään yhtään sämpyläjauhoja, on silti sämpylät aivan sämpylän makuisia. Alkuperäisen ohjeen bongasin täältä, mutta päätin tehdä patongeista hieman terveellisemmän korvaamalla osan jauhoista ohra- ja ruisjauhoilla.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Syksy

"Sinut on valittu opiskelijaksi Turvallisuusalan perustutkintoon!"

Ihanaa palata taas pitkästä aikaa koulun penkille. Ihanaa, kun elämää on suunniteltu pari vuotta eteenpäin, ei tarvitse miettiä ja stressata, että löytyykö töitä vai ei. Ihanaa, kun voi oppia uutta, ja tavata uusia ihmisiä! Ihanaa, että elämällä on taas joku suunta ja kun tietää, että ala työllistää oikeasti hyvin.

Pääsykokeet oli toukokuun alussa. Pääsykokeeseen kutsuttiin kuutisenkymmentä tyyppiä, eli suunnilleen kaikki, joiden ensimmäisenä hakutoiveena oli turvallisuusalan pt. Koska mulla on amis alla, hain ihan normaalisti yhteishaussa nuorisopuolelle. Suurin osa pääsykokeeseen valituista olikin alaikäisiä, mutta oli siellä muutama täysi-ikäinenkin.

Pääsykoepäivä alkoikin lupaavasti. Koska olin muuttanut vain viikkoa aiemmin Tampereelle, jäin luonnollisestikin väärällä pysäkillä pois, n. 1,5km ennen koulua. Surkea itse piirretty kartta oppaanani ryntäilin ympäriinsä pää kolmantena jalkana arvuutellen, minne pitää mennä. 8 aikaan aamusta ei juurikaan jalankulkuliikennettä ollut, mutta onneksi joku satunnaispyöräilijä osasi neuvoa mut oikeeseen suuntaan. Myöhästyin sitten 10 minuuttia, oli hieman noloa koputella täyden auditorion oveen...

Auditoriossa en kauaa ehtinyt istuskella, kun osa meistä ohjattiin jo ensimmäiseen koetukseen. Mun ja 9 muun kohalla se tarkoitti kuntotestiä. Jes, enhän mä ollukaan just puuskuttanu varttia ympäri kyliä! Ei kyllä paljoo enää tarvinut lämmitellä. Seinällä olikin lappuset, missä luki, mitä kaikkea kuntotestissä testataan. Vatsalihastesti. Pituushyppy ilman vauhtia. Kestävyyssukkulajuoksu. Ei paha.

Testi alkoi vatsalihastestillä. Minuutissa niin monta kuin ehtii. Itse sain 43, johon olen vähän pettynyt. En ollut pitkään pitkään aikaan tehnyt vatsalihaksia, joten ajattelin tehä vähän rauhallisemmin, etten kokonaan väsähä puolivälissä. Kun ohjaaja sitten ilmoitti puolet ajasta kuluneen ja huomasin, että eihän se tunnu missään, pistinkin täyden vaihteen päälle! Naisilla 45 vatsiksella sai 5 pistettä, toi 43 riitti 4,5 pisteeseen.

Jatkoimme heti suoraan vauhdittomaan pituushyppyyn. Olen aina ollut maailman surkein pituushypyssä! En tainnut koskaan, yläasteellakaan, hypätä vauhtien kanssakaan yli kolmea metriä! Tulokseni ovat aina siinä lajissa olleet luokan huonoimpia. Toisin kuin korkeushypyssä, jossa olin aina parhaitten joukossa! Niin eiköhän tähän tietty tullut toi, jossa oon heikoimmillani... No ei se onneksi niin huonosti mennyt loppujen lopuksi. Hyppäsin jotain 190cm, eikä meidän ryhmässä tainnut kukaan tyttö hypätä pitemmälle. Muistaakseni 265cm:llä olisi naisilla saanut 5 pistettä, oma tulokseni tuotti minulle 3 pistettä.

Viimeisenä olikin kaikista inhottavin eli kestävyyssukkulajuoksu. Kaksi linjaa n. 20metrin päässä toisistaan. Linjalta toiselle piti ehtiä juoksemaan ennen kuin kuulee seuraavan piippauksen. Jos myöhästyy 2 kertaa, suoritus keskeytyy. Itse olen myös tässä omaan tulokseeni hieman pettynyt: 6min 26sek juoksin, 7 minuutilla olisi päässyt automaattisesti 30% parhaan joukkoon. Olisin vielä jaksanut juosta, mutta myöhästyin sen  kaksi kertaa :( Pisteistä ei tiedä, kun tossa oli jotenkin ihmeellisesti noi pisteet, että kuinka monesti juoksi sen välin, sai sen mukaan pisteitä.

Sitten olikin ryhmätehtävän vuoro. Heti aluksi annettiin pitkä köysi, johon molempiin päihin tarttui 2 henkilöä, ja naruun piti saada solmu niin, ettei ihmiset irrota otettaan köydestä. Muitten piti luonnollisestikin neuvoa. Meillä kesti aika kauan, koska alussa joku neuvo jotenkin ihan kummallisesti ja se solmu meni ihan väärään kohtaan, niin jouduttiin puremaan se ja tekemään uudestaan. Toisena tehtävänä ryhmätehtävässä oli tehdä posteri liittyen koulun hyvään ilmapiiriin ja yhteisiin sääntöihin, sekä keskustella opettajien oikeuksista käyttää voimakeinoja oppilaiden hallitsemiseksi (ehkä vähän huono sanavalinta, mutta mainittakoon nyt, että kaikilla oli tuoreena mielessä se tapaus, jossa opettaja oli voimakeinoin poistanut oppilaan koulusta ja siitä olikin noussut hirveä kohu).

Sen lisäksi oli yksilötehtävä, joka oli siis sama kuin ennakkotehtävä ja semmoinen lappu piti täyttää, missä oli kysymyksiä. Luonnollisestikin, koska olin juuri muuttanut, olin hukannut kaikki pääsykoelaput, muistelin vain pääsykoetta edeltävänä iltana, että itsestään piti kirjoittaa joku esittely. Muistin onneksi ihan oikein, mutta kuvaa en muistanut laittaa, joten ajokortistani otettiin kopio. Tosin ei varmaan ollut vaikea muistaa, kuka oli se tyyppi, joka tuli myöhässä ja oli hukannut kaikki laput! Sain onneksi uuden täytettävän lapun sieltä.

Ja niinkuin postauksen ensimmäisestä lauseesta voikin jo tietää, pääsin sisään 37 pisteellä! Täydet 10 pistettä tuli tuosta pääsykokeesta, hyvä minä!

Kuvitukseksi kelvatkoon Särkänniemen joku ihme laite...

tiistai 25. kesäkuuta 2013

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Ajatuksen virtaa

Huh huh, hirvee homma! On kyllä ollu yhtä myllerrystä tää yks kuukausi. Aloitin vartijan työn perusteet -kurssin 25.3., sopivasti siinä oli pääsiäinen välissä ja koe 8.4.. VTP-kurssi kesti yhteensä 40tuntia, ja se oli jaettu kahdeksalle illalle ja 6.4. oli koko päivän voimankäyttöä. VTP-kurssin käytyä saa väliaikaisen vartijakortin, jolla saa toimia vartijana yhteensä 4 kuukautta kalenterivuoden aikana. Heti sen kurssin jälkeen alkoikin vartijan peruskurssi, jonka kesto olikin jo 60tuntia. Tunnit oli jaettu 11 eri illalle, ja 20.3. olikin myös voimankäyttöä. VTP ja VPK kurssit käytyä saa vakinaisen vartijakortin, joka on voimassa 5 vuotta. Koe oli 25. päivä, ja läpi meni niin että heilahti!

Tuossa onkin yksi syy siihen, miten tää kuukaus on vaan hujahtanu ohi! Tosiaan kun koulutukset oli iltaisin 16.30-22.00, niin ei oikeen päivällä huvittanut lähteä mihinkään, niin on sitten vapaapäivät mennyt asioilla käymiseen. Toinen syy hujahtamiselle on se, että muutan ylihuomenna Tampereelle, joten tässä on tullut pakkailtua hulluna ja muutenkin häsläiltyä asian tiimoilta. Kaikki asiat on pitänyt hoitaa ja selvittää, ja tuntuu että koko ajan tulee mieleen lisää asioita, joita pitää vielä tehä! Nyt alkaa onneksi pakkaaminen olemaan hyvällä mallilla. Maanantaina on muutto, ja tulen samana iltana takaisin ja tiistaina sitten siivoan tämän vanhan kämpän ja matkustan vielä illalla junalla Tampereelle. Vappu meneekin sitten tavaroita järkkäillessä ja kerrostalossa asumisen opettelussa!

En yleensä julkisesti puhu raha-asioistani, mutta nyt on kyllä pakko vähän parjata tätä Suomen käytäntöä näissä tietyissä asioissa. Olen siis tällä hetkellä työttömänä ja "aloitin omaehtoisen opiskelun", meni työmarkkinatukeni jäihin. Ja käsittelyaika on KUUSI VIIKKOA! Siis oikeesti! Mitä päättäjät oikein miettii, kun ei voi palkata enempää väkeä työkkäriin? Kuusi viikkoa siis saan odotella päätöstä siitä, onko tuo hurjan 40 tunnin koulutus pää- vai sivutoimista opiskelua!! Ja siis päätoimisen opiskelun rajahan on se, että opintoja on 3 opintoviikkoa (120 tuntia) tai 5opintopistettä (135 tuntia) kuukaudessa. Eikä Kelakaan luonnollisesti myönnä opintotukea noin lyhyelle opiskelujaksolle. Mun piti työkkäriin toimittaa 6 A4 kokosta lappua selvitystä ja hakea vielä JAO:lta 2 A4 lappua selvitystä tuosta koulutuksesta. Että kannatti tosiaan tehdä jotain oman työllistymisensä eteen.

Yritin lisätä tähän loppuun keventävän kuvan, mutta kone ei suostunut yhteistyöhön, joten tämä jää nyt sitten kuvattomaksi postaukseksi :(

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Valkosipuliset perunarieskat

Kokkailin tässä yks päivä pitkästä aikaa ihan itse perunamuusia. Päätin sitten samana iltana, että seuraavana päivänä teen muusin jämistä perunarieskoja! Tein rieskat ensimmäisen Googlen hakutuloksen ohjeen mukaan, hieman soveltaen tietenkin.




Valkosipuliset perunarieskat (4kpl)

3 dl perunamuusia
1 tl suolaa
1 kananmuna
n. 2,5 dl vehnäjauhoja
ripaus valkosipulijauhetta

Vaivaa ainekset sekaisin esimerkiksi puuhaarukalla. Varo muodostamasta sitkoa. Jaa taikina pellille 4 osaan ja taputtele puolen sentin paksuisiksi rieskoiksi. Pistele haarukalla rieskat. Paista uunin keskitasolla 250 asteessa n. 10 minuuttia, kunnes rieskat ovat hieman tummenneet.

Tää ohje on kyllä niin helppo, että tässä ei oikeestaan mikään voi mennä pieleen! Hetken mielijohteesta heitin sekaan ton valkosipulin, ja ihan älyttömän hyviä tuli! Kannattaa ehdottomasti kokeilla.